Pokhara

Nepalin jussi!

Tultiin Pokharaan lentamalla viime keskiviikkona. Kone oli melkoisen vanha Dornier, renkaat tyhjina ja telineet kierossa, vai nayttiko se vaan silta... Oli miehekasta kyytia kun asiakkaina oli ainoastaan me ja yks joku Nepalipepe. Kentalla ukko sanoi etta saatte istua ihan minne haluatte, paikkavarauksia ei ole. Toisella kuskeista oli oikein salihanskat kasissaan lennon ajan, sen oli oltava tosi rankka heppu.

Juhannusta juhlittiin torstain ja perjantain ajan. Loydettiin eraasta kippolasta loistava bandi, kitaristi vingutti oikein huolella. Pojat iskeytyi keikan jalkeen meidan poytaan jutulle. Kerrottiin oitis kitaristille jonka nimi oli Suku etta loistava bandi muuten mutta hukatkaa laulaja. Bandin mukana kulki hieman vanhempi brittilainen rouva. Loppumetreilla loydettiin itsemme bandin mukana Santana cafeesta jatkoilta. Lauantaiksi oltiin sovittu treffit Sukun
kanssa moottoripyorailyn merkeissa. Maisemia piti lahtea katseleen klo 12. Kyllahan me paikalle paastiiin mutta ainakin allekirjoittaneella oli sen verran krapula ettei uskaltanut pyoran sarviin. Suku pyoritti meita jonkin aikaa maaseudulla, kaytiin jonkun jarven rannassa ja ihmeteltiin. Sit kaveri ilmoitti etta lahtekaa mukaan niin han menee paikallisen radioaseman haastateltavaksi. Paikalle haettiin myos meidan haukkuma laulaja joka kyllakin oli mukava heppu. Mutta ei se siita hyvaa laulajaa tee... Tulipa nahtya Nepalilaisen radioshown toteutus.

Eilisilta meni sitten maatessa tekematta mitaan. Vatsakin on palannut normaalitoimintaan, hetkellinen hyvanolon tunne johtui vain ja ainoastaan oluesta. Ja joku kehtaa sanoa etta alkoholi ei ole hyva mahalaake.

Huomenna takaisin Kathmanduun ja yritetaan varailla kyyteja Mumbaihin. Harmi vaan etta polttoaineen hinta on taalla noussut huomattavasti, ei ne hinnat varmaan tunnu lentojen hinnoissa, eihan??