Suunnitelmat elaa, ajatuksena oli menna Bangladeshissa kaymaan. Viisumin saanti on paikallisen matkatoimiston pepen mukaan helppoa. Menette lahetystoon ja ostatte viisumin, taksikuski tietaa missa lahetysto on. .. Ja paskat, taksikuski ei osannut edes lukea. Kun lahetysto viimein loytyi joskus 13:30 about, niin pikkupepe (mies joka oli oikeasti alle 120cm pitka) lahetystosta kertoo etta tulkaa huomenna uudestaan klo 9-11am. Lonely planet kertoi tosin etta ottakaa reilusti karsivallisyytta mukaan. Asiat ei aina toimi niin nopeasti ja sujuvasti kuin itse haluais.
Mielenkiinnolla odotellaan mita Nepalin lahetystosta loytyy.
Koko aamupaiva etsittiin paikkaa josta saisi passikuvia viisumeihin. Ei ole mikaan helppo juttu. Kavellessa rupes puskemaan alkavaa nestehukkaakin, alkoi maisema heilumaan silmissa, sita vetta pitais ihan oikeasti juoda aika paljon. Jos se ei tanaan loydy niin huomenna piirretaan kynalla oma kuva niihin viisumeihin.
Kerjalaisia ja myyjia on joka paikassa, valilla sapettaa kun pepe seuraa vieressa ja toitottaa sita my friend my friend juttuaan. Ilmeisesti niilla on jonkinsortin alueet koska ne lopettaa sen aina jonkun talon kulmalla ja seuraava hyokkaa kimppuun. Tiimityossa on voimaa...
Jep, eikun lisaa paskaa housuun vaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti