Kotiin päästiin kuitenkin.
Elimistöni kertoo vieläkin mielipidettään reissusta, eli kirjailempa päätössanat tässä luonnonmukaisen suolihuuhtelun yhteydessä.
Vielä pystyi viimeisenä iltana Intian Pepe huijaamaan väsyneitä matkalaisia. Saavuttiin Mumbain lentokentälle n.18 aikaan illalla ja välittömästi syöksyi lentokentän työntekijä jutulle, jonka tarkoituksena on opastaa turisteja yms. Sanoin että lentomme lähtee huomenna aamulla ja aiomme nukkua kentällä.
Noh siittähän kaveri innostui ja alkoi selittämään, että ei ole mahdollista. Emme pääse kentälle sisälle kuin 3h ennen check in:n aukeamista, eli tässä tapauksessa n.03.00 Ilmoitin heti kaverille mitä mieltä olin, että voit mennä puhumaan paskaa jonnekkin muualle. Kaveri vaan jankutti ja jankutti samaa asiaa, mutta vielä oli suomalaista selkärankaa jäljellä ja vastasin samalla tavalla.
Kaveri häipyi hetkeksi ja rupesin puhuun Masalle, et mikähän pelle toikin oli. Kappas Pepe tuleekin samantien takaisin toinen Pepe kainalossa, joka myös on samalla kentällä töissä ja samassa hommassa. Yhteistuumin kaverit alkaa kertomaan, että kyllä asia näin on ja lähellä olisi airport guest house jossa voimme nukkua halvalla. Hoitaisivat kuljetuksenkin sinne jos emme jaksaisi kävellä. Jossain vaiheessa sitä oli sitten taivuttava virkamiesten painostukseen ja uskottava kun miehet tosissaan kertoo.
Eikä muuta kuin kyyti majoitukseen. Autoa venaillessamme tokaisin, että varmaan kusettavat, mutta Masa oli jo koukussa. Totuus valkeni kun auto tuli paikalle, niin Pepe hyppäs siittä vaan työaikana mukaan ja nostaan hotellista provikat, kun sai asiakkaita paikalle.
Vitutti.
Noh, jotain hyvääkin hotelli oli kuitenkin tosi siisti ja todellakin halpa, paikalliseenkin tasoon nähden. Mutta kävelymatka oli sitten taas utopiaa. Ja todellakin kentälle pääsee sisään, jos on matkaliput ja siellä voi viettää yönsä mikäli haluaa.
Aamulla jos oisin törmännyt jompaan kumpaan ko kaveriin, olisi tuliaisina ollut kasa Intialaisia hampaita.
Mitä jäi reissusta mieleen?
Intia. Toimii ehkä kauttakulkumaana, mutta ei ainakaan ihan heti takaisin. Ehkä joskus esim Goalla voisi käväistä jos saa aikaiseksi, mutta ei tosiaankaan ihan heti. Kärsivällisyys ei vaan riitä.
Nepal. Hieno maa, mukavia ihmisiä ja tajuttomat maisemat. Tänne pitää päästä vielä uudestaan ja ihan vuorille asti.
Ravintolan työntekijöillä on muuten yksi rasittava tapa. Kun kävelet kadulla puodin ohitse niin aina siellä joku päivystää ja huutaa "Namaste". Satutpa tietenkin vastaamaan siihen, koska muuten olisit töykeä ja epäkohtelias, joku voisi luulla jopa Intialaiseksi. Noh Siittähän tämä ravintolaPepe innostuu ja tulee luukulle perään huutelemaan "how are you today?"
Tuohon kysymykseen todenmukainen vastaaminen olisi todennäköisesti yhtä naivia, kuin rakastuminen maksulliseen naiseen. Niinpä mekin tyydyimme pelkästään toteamaan "fine, thanks"
Sinänsä aika harmiton juttu. Eikä ko tilanne kestäkkään kuin suomalaisen miehen kosinnan verran (naimattomat: vrt yhdyntä)
Mutta kun ravintoloita on sata ja kuljet samaa katua pitkin montaa kertaa päivässä, niin jossain... jossain vaiheessa tulee se hetki jolloin se lakkaa naurattamasta eikä enää vaan jaksa. Sitten se alkaa vähittelen jo hivuttautumaan epätoivon puolelle vaihtuen pakokauhuksi. Lopuksi huomaat juoksevasi keskellä katua sormet korvissa ja huutavan "Namaste, Namaste, Namaste..."
Noh se oli sellaista. Hauska reissu oli, paljon kaikenlaista tapahtui ja jäi mieleen yms... pla pla pla. Nyt sitten vaan innolla odottamaan sitä kiinteää ulostetta, joka taitaa olla yhtälailla mielikuvituksen tuotetta kuin se naisten mainostama esileikki. Oikeasti saatan jopa vähän odottaa Joulukuuta ja ennenkaikkea sitä miltä joulu näyttää Havannassa rommilasin äärellä ja sikari suussa.
ps. Jos meillä oli reissulla toisinaan vähän tylsää kun kirjailimme tätä matkapäiväkirjaa, niin kuinka hiton tylsää sinulla oli, jos jaksoit lukea tämänkin loppuun? Hankitaanko yhdessä elämä? Jooko?
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
torstai 26. kesäkuuta 2008
Delhi
Paastiinpas tanne, kun oikein yritettiin.
Meinas olla hankalaa, kun Kathmandussa alkoi taas aamulla lakkoilut. Onneksi loydettiin rikkuri taksikuski, joka suostui heittaan meidat kentalle sikamaiseen hintaan. Ihmiset meinasivat heitella kivilla ja huusivat peraan, mutta minkas teet kentalle oli paastava ja mehan emme kavele.
Delhi voisi olla hieno ja kaunis kaupunki, mikali se olisi jossain muualla kuin Intiassa. Tahan ei tarvita Radyn Seppoa jos sanon etta Intia on paska maa. Aina vaan sita jaksaa hammastyttaa tama paikallisten ihmisten toykeys, ylimielisyys ja kusettamisen tarve.
Noh, viela pari paivaa lentelya ja olemme taas Suomessa.
Meinas olla hankalaa, kun Kathmandussa alkoi taas aamulla lakkoilut. Onneksi loydettiin rikkuri taksikuski, joka suostui heittaan meidat kentalle sikamaiseen hintaan. Ihmiset meinasivat heitella kivilla ja huusivat peraan, mutta minkas teet kentalle oli paastava ja mehan emme kavele.
Delhi voisi olla hieno ja kaunis kaupunki, mikali se olisi jossain muualla kuin Intiassa. Tahan ei tarvita Radyn Seppoa jos sanon etta Intia on paska maa. Aina vaan sita jaksaa hammastyttaa tama paikallisten ihmisten toykeys, ylimielisyys ja kusettamisen tarve.
Noh, viela pari paivaa lentelya ja olemme taas Suomessa.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Still alive in Pokhara
Nonni.
Kaikille tapahtuu joskus jotain ja nakojaan meillekkin.
Oltiin varailtu lennot tana aamuksi Kathmanduun ja silti ollaan viela talla Pokharassa. Syykin on suomalaiselle miehelle aivan ilmeinen, eli alkoholia liian paljon ja liian nopeasti. Ilmeisesti en aivan syytta kay siella a-klinikalla, viela kun sais toin Masankin mukaan.
Sattuipa meinaan niin, etta kaverit jarjestivat meille laksiaisbileet yhessa paikallisessa kippolassa, piti ottaa tosi varovasti. Pari olutta ja kampille pakkaan ja nukkuun. Niinpa.
Herailtiin siina sitten puoli kympin aikaan ja todettiin, etta se lento meni sitten sen silean tien. Hirveet morkkikset ja lahes ranteet auki. Taas kerran syyllinen loytyisi peilista, jos vain vaivautuisi katsomaan. Tosin on sitakin joskus yritetty, eika ainakaan viela oo mitaan auttanut.
Noh, ei muuta kuin respaan maksaan hotellia ja kirjautumaan ulos. Niin rouva kertoi, etta oli yrittanyt herattaa meita aamulla moneen kertaan, mutta eihan nama laskit mihinkaan kanuunoissaan heraa.
Onneksi jotain hyvaakin, aamulla oli meinaan satanut niin paljon, etta kyseinen lento oli peruutettu. Paastaan samoilla lipuilla Kathmanduun, mutta vasta keskiviikkona, siis mikali ei sada, eika pideta laksiaisia. Oli siinakin tosin aika jarjestely, hotellin rouva joutu soittaan puhelun jos toisenkin, ennenkuin saatiin siirrettya lentoja. Ei varmaan ole helppoa yrittaa siirtaa lentoa josta olet jo myohastynyt.
Noh samapa tuo, oli kuitenkin hiton hauskaa, jatkat soitti keikan ja oltiin taas kerran lahes ainoat asiakkaat.
Kaikkihan tietaa armeijan 'tuli seis' komennon. Kun joku huutaa sen niin kaikki toistaa yms... Noh namaste on taas niinkuin suomalainen moro. Jollain tapaa on aika hauskaa menna paikalliseen suurjakoon, kun sinne tulee asiakas ja sanoo namaste, niin kaikki huutaa taysilla NAMASTE ja hymyillaan asiaan kuuluvasti. Kylla meinaan kauppa raikaa, kun ollaan ostoksilla. Valilla oikein odottaa etta tulis muita asiakkaita, etta paasis tervehtimaan.
Saaksjarven siwaan kun menee ja sanoo vaikka kauppiaalle moro niin pyytavat valittomasti poistumaan.
Ollaan yritetty etsia kauppaa jossa myytaisiin sita paljon puhuttua katu-uskottavuutta, mutta viela ei oo tullu vastaan. Toivottavasti Delhista sitten loytyis, sille olis meinaan kysyntaa.
Nyt on siis suunnitelmissa lentaa keskiviikkona taalta Kathmanduun, torstaina sielta Delhiin, perjantaina Mumbaihin ja sitten lauantaina takaisin Suomeen. On siinakin aika risteily ympari maailmaa.
Nyt ei taas jaksa.
Kaikille tapahtuu joskus jotain ja nakojaan meillekkin.
Oltiin varailtu lennot tana aamuksi Kathmanduun ja silti ollaan viela talla Pokharassa. Syykin on suomalaiselle miehelle aivan ilmeinen, eli alkoholia liian paljon ja liian nopeasti. Ilmeisesti en aivan syytta kay siella a-klinikalla, viela kun sais toin Masankin mukaan.
Sattuipa meinaan niin, etta kaverit jarjestivat meille laksiaisbileet yhessa paikallisessa kippolassa, piti ottaa tosi varovasti. Pari olutta ja kampille pakkaan ja nukkuun. Niinpa.
Herailtiin siina sitten puoli kympin aikaan ja todettiin, etta se lento meni sitten sen silean tien. Hirveet morkkikset ja lahes ranteet auki. Taas kerran syyllinen loytyisi peilista, jos vain vaivautuisi katsomaan. Tosin on sitakin joskus yritetty, eika ainakaan viela oo mitaan auttanut.
Noh, ei muuta kuin respaan maksaan hotellia ja kirjautumaan ulos. Niin rouva kertoi, etta oli yrittanyt herattaa meita aamulla moneen kertaan, mutta eihan nama laskit mihinkaan kanuunoissaan heraa.
Onneksi jotain hyvaakin, aamulla oli meinaan satanut niin paljon, etta kyseinen lento oli peruutettu. Paastaan samoilla lipuilla Kathmanduun, mutta vasta keskiviikkona, siis mikali ei sada, eika pideta laksiaisia. Oli siinakin tosin aika jarjestely, hotellin rouva joutu soittaan puhelun jos toisenkin, ennenkuin saatiin siirrettya lentoja. Ei varmaan ole helppoa yrittaa siirtaa lentoa josta olet jo myohastynyt.
Noh samapa tuo, oli kuitenkin hiton hauskaa, jatkat soitti keikan ja oltiin taas kerran lahes ainoat asiakkaat.
Kaikkihan tietaa armeijan 'tuli seis' komennon. Kun joku huutaa sen niin kaikki toistaa yms... Noh namaste on taas niinkuin suomalainen moro. Jollain tapaa on aika hauskaa menna paikalliseen suurjakoon, kun sinne tulee asiakas ja sanoo namaste, niin kaikki huutaa taysilla NAMASTE ja hymyillaan asiaan kuuluvasti. Kylla meinaan kauppa raikaa, kun ollaan ostoksilla. Valilla oikein odottaa etta tulis muita asiakkaita, etta paasis tervehtimaan.
Saaksjarven siwaan kun menee ja sanoo vaikka kauppiaalle moro niin pyytavat valittomasti poistumaan.
Ollaan yritetty etsia kauppaa jossa myytaisiin sita paljon puhuttua katu-uskottavuutta, mutta viela ei oo tullu vastaan. Toivottavasti Delhista sitten loytyis, sille olis meinaan kysyntaa.
Nyt on siis suunnitelmissa lentaa keskiviikkona taalta Kathmanduun, torstaina sielta Delhiin, perjantaina Mumbaihin ja sitten lauantaina takaisin Suomeen. On siinakin aika risteily ympari maailmaa.
Nyt ei taas jaksa.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Pokhara
Nepalin jussi!
Tultiin Pokharaan lentamalla viime keskiviikkona. Kone oli melkoisen vanha Dornier, renkaat tyhjina ja telineet kierossa, vai nayttiko se vaan silta... Oli miehekasta kyytia kun asiakkaina oli ainoastaan me ja yks joku Nepalipepe. Kentalla ukko sanoi etta saatte istua ihan minne haluatte, paikkavarauksia ei ole. Toisella kuskeista oli oikein salihanskat kasissaan lennon ajan, sen oli oltava tosi rankka heppu.
Juhannusta juhlittiin torstain ja perjantain ajan. Loydettiin eraasta kippolasta loistava bandi, kitaristi vingutti oikein huolella. Pojat iskeytyi keikan jalkeen meidan poytaan jutulle. Kerrottiin oitis kitaristille jonka nimi oli Suku etta loistava bandi muuten mutta hukatkaa laulaja. Bandin mukana kulki hieman vanhempi brittilainen rouva. Loppumetreilla loydettiin itsemme bandin mukana Santana cafeesta jatkoilta. Lauantaiksi oltiin sovittu treffit Sukun
kanssa moottoripyorailyn merkeissa. Maisemia piti lahtea katseleen klo 12. Kyllahan me paikalle paastiiin mutta ainakin allekirjoittaneella oli sen verran krapula ettei uskaltanut pyoran sarviin. Suku pyoritti meita jonkin aikaa maaseudulla, kaytiin jonkun jarven rannassa ja ihmeteltiin. Sit kaveri ilmoitti etta lahtekaa mukaan niin han menee paikallisen radioaseman haastateltavaksi. Paikalle haettiin myos meidan haukkuma laulaja joka kyllakin oli mukava heppu. Mutta ei se siita hyvaa laulajaa tee... Tulipa nahtya Nepalilaisen radioshown toteutus.
Eilisilta meni sitten maatessa tekematta mitaan. Vatsakin on palannut normaalitoimintaan, hetkellinen hyvanolon tunne johtui vain ja ainoastaan oluesta. Ja joku kehtaa sanoa etta alkoholi ei ole hyva mahalaake.
Huomenna takaisin Kathmanduun ja yritetaan varailla kyyteja Mumbaihin. Harmi vaan etta polttoaineen hinta on taalla noussut huomattavasti, ei ne hinnat varmaan tunnu lentojen hinnoissa, eihan??
Tultiin Pokharaan lentamalla viime keskiviikkona. Kone oli melkoisen vanha Dornier, renkaat tyhjina ja telineet kierossa, vai nayttiko se vaan silta... Oli miehekasta kyytia kun asiakkaina oli ainoastaan me ja yks joku Nepalipepe. Kentalla ukko sanoi etta saatte istua ihan minne haluatte, paikkavarauksia ei ole. Toisella kuskeista oli oikein salihanskat kasissaan lennon ajan, sen oli oltava tosi rankka heppu.
Juhannusta juhlittiin torstain ja perjantain ajan. Loydettiin eraasta kippolasta loistava bandi, kitaristi vingutti oikein huolella. Pojat iskeytyi keikan jalkeen meidan poytaan jutulle. Kerrottiin oitis kitaristille jonka nimi oli Suku etta loistava bandi muuten mutta hukatkaa laulaja. Bandin mukana kulki hieman vanhempi brittilainen rouva. Loppumetreilla loydettiin itsemme bandin mukana Santana cafeesta jatkoilta. Lauantaiksi oltiin sovittu treffit Sukun
kanssa moottoripyorailyn merkeissa. Maisemia piti lahtea katseleen klo 12. Kyllahan me paikalle paastiiin mutta ainakin allekirjoittaneella oli sen verran krapula ettei uskaltanut pyoran sarviin. Suku pyoritti meita jonkin aikaa maaseudulla, kaytiin jonkun jarven rannassa ja ihmeteltiin. Sit kaveri ilmoitti etta lahtekaa mukaan niin han menee paikallisen radioaseman haastateltavaksi. Paikalle haettiin myos meidan haukkuma laulaja joka kyllakin oli mukava heppu. Mutta ei se siita hyvaa laulajaa tee... Tulipa nahtya Nepalilaisen radioshown toteutus.
Eilisilta meni sitten maatessa tekematta mitaan. Vatsakin on palannut normaalitoimintaan, hetkellinen hyvanolon tunne johtui vain ja ainoastaan oluesta. Ja joku kehtaa sanoa etta alkoholi ei ole hyva mahalaake.
Huomenna takaisin Kathmanduun ja yritetaan varailla kyyteja Mumbaihin. Harmi vaan etta polttoaineen hinta on taalla noussut huomattavasti, ei ne hinnat varmaan tunnu lentojen hinnoissa, eihan??
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Kathmandu pt4
Snack, Crackle, Pop.
Ihmeteltiin tuossa et miks tassa parina paivana ja iltana on kaupungilla alkanut pyorimaan tosi paljon poliiseja, vartijoita seka armeijan vakea. Tanaanhan se sitten selvis kun The Kathmandu Postissa oli etusivun juttu, etta Maoistit ovat antaneet paaministerille 24h aikaa muodostaa hallitus. Noh onneksi paastaan aamulla jo ajoissa pois jos paikallinen Vanhanen ei saakkaan mitaan aikaiseksi. Tieda sitten mita se tuolla maaseudulla on...
Ois tietty voinut menna jututtaan kolleegoja, mutta todettiin ehka joskus toiste. Sama tapaus varmaan selittaa naa jatkuvat sahkokatkotkin.
Tuli Intiasta mieleeni, kun aina sanotaan etta aasialaiseen kulttuuriin ei kuulu nayttaa tunteitaan, eika suuttua saisi ollenkaan. Terve. Joko tuon ajatuksen ilmoille paastanyt ihminen ei ole koskaan kaynyt Intiassa taikka sitten Intia ei ole aasiassa, saatte valita.
Sattuipa nimittain Kolkatassa pieni autokolari, paikalle oli jo kutsuttu poliisit yms... Siina aijat sitten huusivat ja heristivat nyrkkia ja sellasta, ennenkuin ilmeisesti omasta mielestaan oikeassa oleva kaveri kavi toisen ryysyhin kiinni ja kunnon peijaiset oli valmiina. Kysymys mita tekivat poliisit? Oikein eivat yhtaan mitaan, katselivat vaan vieresta kunnon showta.
Muutenkin paikallisten volyymitaso on jatkuvasti melkoisen korkeella. Huutamatta ei ilmeisesti saa mitaan asiaa toimitettua, tosin sitahan se on meilla Suomessakin.
Taalla sitten taas aijat kulkee kasi kadessa ja laappivat joka tilanteessa toisiaan, ei sekaan kovin hyvalta nayta. Lonely planetin mielesta kyse on kuitenkin ystavyydesta kuin mistaan homoilusta. Paadyimme kuitenkin toiseen tulokseen.
Vakisinkin alkaa ammattikoulutausta paistamaan naamasta, kun ei oo jaksanu hetkeen hoylata. Sellaiset viikset ettei uskalla ees peiliin kattoa. Onneks kuitenkin rokkikaapelit on sita luokkaa, etta Kilmisterin Lemmykin kalpenee.
T-paita ostoksillakin kaytiin tanaan. Nailla on sellainen tapa, etta saat tyhjan paidan kaupasta ja Pepe alkaa kaynnistelemaan ompelukonetta. Sen jalkeen valkkaat vaan kuvion millaisen paidat haluat ja sitten alkaa varsinainen show. On meinaan sen verta kova tahti kun Pepe ompelee kuvioita paitaan, etta oksat pois. Ala-asteella suoritetulla ompelukoneajokortilla ei olisi paljoa virkaa taalla. Parempi silti nain, etta koko kuvio/teksti tms on ommeltu kuin kotipaino-silitysrautakuvio, nyt on edes haviavan pieni todennaikoisyys etta se pysyy viela toisenkin pesun.
Miten voi olla ummetusta ja ripulia samaan aikaan? Luulin etta se on taysin mahdotonta. Vaarassa olin taas kerran, koko ajan hirveen ahky olo ja kun meet vessaan niin tulee sellainen alta desin kuumahko velli. Sen jalkeen vain pelkkaa odottelua. Noh voihan sita tietty joskus olla paskahata ja nalkakin samaan aikaan, etta jokseenkin melkoisen yksinkertainen tama meidan ihmiskeho.
Rahaakin on mennyt aika lailla budjetoinnin mukaisesti eli sellanen n.400e/ukko. Paljon halvemmallakin paasis, mutta ei nyt aina jaksa tingata ja etsia halvinta vaihtoehtoa.
Mitas viela, kelit on ollut ihan ok. Sellaisia puolen tunnin sadekuuroja ja sitten taas aurinkoa/puolipilvista.
Tuli ostettua oikeen vanha kunnon Nepalimiehen hattu, ja on se kylla hieno. Viela kun saan hommattua sellaisen hippivillapaidan niin on taydellinen sunnuntain loivennusvarustus kasassa.
Ai niin hyvaa juhannusta, mekin yritetaan opettaa paikallisille mita suomalainen juhannus tarkoittaa. Saas nahda kuinka kay.
Ihmeteltiin tuossa et miks tassa parina paivana ja iltana on kaupungilla alkanut pyorimaan tosi paljon poliiseja, vartijoita seka armeijan vakea. Tanaanhan se sitten selvis kun The Kathmandu Postissa oli etusivun juttu, etta Maoistit ovat antaneet paaministerille 24h aikaa muodostaa hallitus. Noh onneksi paastaan aamulla jo ajoissa pois jos paikallinen Vanhanen ei saakkaan mitaan aikaiseksi. Tieda sitten mita se tuolla maaseudulla on...
Ois tietty voinut menna jututtaan kolleegoja, mutta todettiin ehka joskus toiste. Sama tapaus varmaan selittaa naa jatkuvat sahkokatkotkin.
Tuli Intiasta mieleeni, kun aina sanotaan etta aasialaiseen kulttuuriin ei kuulu nayttaa tunteitaan, eika suuttua saisi ollenkaan. Terve. Joko tuon ajatuksen ilmoille paastanyt ihminen ei ole koskaan kaynyt Intiassa taikka sitten Intia ei ole aasiassa, saatte valita.
Sattuipa nimittain Kolkatassa pieni autokolari, paikalle oli jo kutsuttu poliisit yms... Siina aijat sitten huusivat ja heristivat nyrkkia ja sellasta, ennenkuin ilmeisesti omasta mielestaan oikeassa oleva kaveri kavi toisen ryysyhin kiinni ja kunnon peijaiset oli valmiina. Kysymys mita tekivat poliisit? Oikein eivat yhtaan mitaan, katselivat vaan vieresta kunnon showta.
Muutenkin paikallisten volyymitaso on jatkuvasti melkoisen korkeella. Huutamatta ei ilmeisesti saa mitaan asiaa toimitettua, tosin sitahan se on meilla Suomessakin.
Taalla sitten taas aijat kulkee kasi kadessa ja laappivat joka tilanteessa toisiaan, ei sekaan kovin hyvalta nayta. Lonely planetin mielesta kyse on kuitenkin ystavyydesta kuin mistaan homoilusta. Paadyimme kuitenkin toiseen tulokseen.
Vakisinkin alkaa ammattikoulutausta paistamaan naamasta, kun ei oo jaksanu hetkeen hoylata. Sellaiset viikset ettei uskalla ees peiliin kattoa. Onneks kuitenkin rokkikaapelit on sita luokkaa, etta Kilmisterin Lemmykin kalpenee.
T-paita ostoksillakin kaytiin tanaan. Nailla on sellainen tapa, etta saat tyhjan paidan kaupasta ja Pepe alkaa kaynnistelemaan ompelukonetta. Sen jalkeen valkkaat vaan kuvion millaisen paidat haluat ja sitten alkaa varsinainen show. On meinaan sen verta kova tahti kun Pepe ompelee kuvioita paitaan, etta oksat pois. Ala-asteella suoritetulla ompelukoneajokortilla ei olisi paljoa virkaa taalla. Parempi silti nain, etta koko kuvio/teksti tms on ommeltu kuin kotipaino-silitysrautakuvio, nyt on edes haviavan pieni todennaikoisyys etta se pysyy viela toisenkin pesun.
Miten voi olla ummetusta ja ripulia samaan aikaan? Luulin etta se on taysin mahdotonta. Vaarassa olin taas kerran, koko ajan hirveen ahky olo ja kun meet vessaan niin tulee sellainen alta desin kuumahko velli. Sen jalkeen vain pelkkaa odottelua. Noh voihan sita tietty joskus olla paskahata ja nalkakin samaan aikaan, etta jokseenkin melkoisen yksinkertainen tama meidan ihmiskeho.
Rahaakin on mennyt aika lailla budjetoinnin mukaisesti eli sellanen n.400e/ukko. Paljon halvemmallakin paasis, mutta ei nyt aina jaksa tingata ja etsia halvinta vaihtoehtoa.
Mitas viela, kelit on ollut ihan ok. Sellaisia puolen tunnin sadekuuroja ja sitten taas aurinkoa/puolipilvista.
Tuli ostettua oikeen vanha kunnon Nepalimiehen hattu, ja on se kylla hieno. Viela kun saan hommattua sellaisen hippivillapaidan niin on taydellinen sunnuntain loivennusvarustus kasassa.
Ai niin hyvaa juhannusta, mekin yritetaan opettaa paikallisille mita suomalainen juhannus tarkoittaa. Saas nahda kuinka kay.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Kathmandu pt3
Jepjep...
Aikaero alkaa ilmeiseti painamaan, eilen iski flunssan ja 38 astetta kuumetta. Melko huippu olo oli eilen. Onneks laakkeet puree ja olo alkaa kohenemaan. Viime yona tuli nukuttua 10 min patkia noin kolme kpl.
Tanaan kaytiin katselemassa temppeleita, niita on tassa kylassa jonkin verran. Kaytiin myos kuuluisalla apinatemppelilla, hauskoja pikku veitikoita. Portaat ylos temppeliin on kasittamattoman jyrkat. Puski hiukan ehka hikea ylos noustessa. Tekee naihin vartaloihin varsin hyvaa...
Paivan aikana varattiin lennot Pokharaan. Huomenna piti olla klo 12 lahto mutta matkatoimiston pepe ilmoitti etta lentajan tyttarella on haat joten lento on peruttu. Lahto siirtyi keskiviikko aamuun 6:30. Aikainen nousu edessa siis.
Loppuloman suunnitelmat auki viela, toivottavasti Pokhara on hieno paikka, pitaisi siella olla mahtavat nakymat ainakin.
Siina jotain pienta taas, myohemmin lisaa.
Aikaero alkaa ilmeiseti painamaan, eilen iski flunssan ja 38 astetta kuumetta. Melko huippu olo oli eilen. Onneks laakkeet puree ja olo alkaa kohenemaan. Viime yona tuli nukuttua 10 min patkia noin kolme kpl.
Tanaan kaytiin katselemassa temppeleita, niita on tassa kylassa jonkin verran. Kaytiin myos kuuluisalla apinatemppelilla, hauskoja pikku veitikoita. Portaat ylos temppeliin on kasittamattoman jyrkat. Puski hiukan ehka hikea ylos noustessa. Tekee naihin vartaloihin varsin hyvaa...
Paivan aikana varattiin lennot Pokharaan. Huomenna piti olla klo 12 lahto mutta matkatoimiston pepe ilmoitti etta lentajan tyttarella on haat joten lento on peruttu. Lahto siirtyi keskiviikko aamuun 6:30. Aikainen nousu edessa siis.
Loppuloman suunnitelmat auki viela, toivottavasti Pokhara on hieno paikka, pitaisi siella olla mahtavat nakymat ainakin.
Siina jotain pienta taas, myohemmin lisaa.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Kathmandu pt2
Namaste.
Paata sarkee mun on paha olla, tiedan milta tuntuu olla...
Jarjeton kanuuna paasi siis iskemaan. Otetiin eilen taas loysat pois kuleksimasta, joten olokin on sen mukainen.
Tama on hieno maa, tosi halpaa, hauskaa yms... Paitsi outoja naisia taalla, taas kerran etaisesti muistelen kayneeni joissakin tanssiravintoloissa, joissa vain naiset tanssii lavalla ja ilmeisesti kansan perinteiden mukaisesti vahentavat vaatteita samalla. Kappas vaan taallahan ei tehdakkaan niin, vaan naiset tanssii lavalla, mutta vaatteet ei vahene yhtaan... tosi tylsaa. Noh maassa maan tavalla.
Ostettiin eilen kaiuttimet tohon mp3 soittimeen, nyt on koko hotelli taynna iskelmaa ja elakelaisia, kun suomisiat vetaa larveja.
Huomenna pitais menna katselemaan nahtavyyksia yms turistitouhua, sitten ruvetaan puuhaan matkaa sinne pokharaan, jos en saa aivopestya Mattia mukaan Bhutaniin, se vois olla viela hienompi maa.
Yksi pieni miinus tastakin maasta loytyy, kun riittavasti hakee eli kuningaskalastajaa ei loydy mistaan.
Tosiaan junailu meni ihan odotusten mukaisesti, jouduttiin vaihtaan paikkaa yms konnarin mielen mukaan ja nukuttuakin tuli sellanen vajaa tunti, noh onneksi bussissa pystyi nuokkumaan samalla.
Paikallinen maaseutu on kylla jotain ihan uskomatonta, kuinka yksinkertaista ihmisen elama oikeen voikaan olla, kateeksi kay ei voi muuta sanoa.
Paata sarkee mun on paha olla, tiedan milta tuntuu olla...
Jarjeton kanuuna paasi siis iskemaan. Otetiin eilen taas loysat pois kuleksimasta, joten olokin on sen mukainen.
Tama on hieno maa, tosi halpaa, hauskaa yms... Paitsi outoja naisia taalla, taas kerran etaisesti muistelen kayneeni joissakin tanssiravintoloissa, joissa vain naiset tanssii lavalla ja ilmeisesti kansan perinteiden mukaisesti vahentavat vaatteita samalla. Kappas vaan taallahan ei tehdakkaan niin, vaan naiset tanssii lavalla, mutta vaatteet ei vahene yhtaan... tosi tylsaa. Noh maassa maan tavalla.
Ostettiin eilen kaiuttimet tohon mp3 soittimeen, nyt on koko hotelli taynna iskelmaa ja elakelaisia, kun suomisiat vetaa larveja.
Huomenna pitais menna katselemaan nahtavyyksia yms turistitouhua, sitten ruvetaan puuhaan matkaa sinne pokharaan, jos en saa aivopestya Mattia mukaan Bhutaniin, se vois olla viela hienompi maa.
Yksi pieni miinus tastakin maasta loytyy, kun riittavasti hakee eli kuningaskalastajaa ei loydy mistaan.
Tosiaan junailu meni ihan odotusten mukaisesti, jouduttiin vaihtaan paikkaa yms konnarin mielen mukaan ja nukuttuakin tuli sellanen vajaa tunti, noh onneksi bussissa pystyi nuokkumaan samalla.
Paikallinen maaseutu on kylla jotain ihan uskomatonta, kuinka yksinkertaista ihmisen elama oikeen voikaan olla, kateeksi kay ei voi muuta sanoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)